Julmat lammit, luonnon- ja maisemansuojelualue Saarijärvellä valtatien 13 varrella on osana Runebergin luontopolkua, joka kiertää Kolkanlahden maastossa. Reitille kertyy pituutta yli 12 km.
Reitin varrella on myös Runebergin lähde, josta voi vapaasti noutaa raikasta lähdevettä ympäri vuoden (omalla vastuulla).
Runebergin polkuun ja sen kohteisiin voi nyt tutustua Google Mapsiin tehdyllä reittikartalla.
Julmat Lammit sijaitsevat Saarijärvi-Kokkola -maantien varressa noin 9 km Saarijärven kaupungista Kokkolan suuntaan. Luonnonsuojelualueen jylhän komeat rotkolammet synkkine metsineen ja louhikkoineen antavat edustavan näytteen vanhan geologisen kehityskauden ja jääkauden vaikutuksesta maaperän, kallioperän ja maanpinnan muodostumisesta.
Lampialueella kiertää maastoon maalilla merkitty reitti. Reitin pituus on vajaat 3 km. Maastonsa vuoksi se ei sovellu talviretkeilyyn. Reitin varrella on näköalatasanne, portaita ja kolmannen, kirkasvetisen, lammen päässä nuotiokatos sekä polttopuita ja uintipaikka. Alueen 12 lammesta retkeilykäytössä on nykyään kolme ensimmäistä lampea ympäristöineen.
Kävelyreitti on osana Kolkanlahden maastossa kiertävää ns. Runebergin luontopolkua, jonka kokonaispituus on noin 12 km. Polku sijoittuu muilta osin valtatien 13 toiselle puolelle ja mm. Ahvenlammen leirintäalueen ympäristöön. Reitti on merkitty maastoon sinisin tolppamerkein, jotka esittävät J.L. Runebergin kasvoprofiilia. Runebergin luontopolusta on saatavissa monistetyyppistä karttaa Saarijärven matkailutoimistosta.
Luonnon- ja maisemansuojelualue Julmat Lammit perustettiin Saarijärven kunnan hakemuksesta vuonna 1981. Sitä ennen ydinalue on ollut 30-luvulta asti luonnontilaisena. Luonnonsuojelu-alueen pinta-ala on 8,2 ha ja maisemansuojelualueen pinta-ala on 15,4 ha.
Maisemansuojelualueelle antavat leimansa useat harjukumpareet, supat, lammet ja pienet suot. Metsät ovat enimmäkseen kuivahkoja kangasmetsiä. Alueen pohjoisosassa kasvillisuus on paikoin rehevää, lehtomaista metsää.
Kohde on siirtynyt Metsähallituksen omistukseen, mutta alueen ylläpidosta huolehtii toistaiseksi Saarijärven kaupungin vapaa-aikatoimisto.
Saarijärven kaupungin luoteispuolella sijaitsevien Julmien Lampien syntyyn vaikuttaneista tekijöistä ovat tärkeimpiä alueen kova kallioperusta ja sen liikunnot, mannerjäätikön kulutus sekä jäätikön sulamisvesien toiminta.
Julmien Lampien ympäristön kallioperä koostuu sulassa muodossa maankuoren uumenista ylös kohonneesta kiviaineksesta, kvartsiporfyyristä. Useat lähialueen korkeimmista mäistä, mm. välittömästi Julmiin Lampiin rajautuva 228 m korkea Kelkkamäki, koostuvat tästä kulutusta hyvin kestävästä kivilajista.
Kiviaineksen jähmettymisen jälkeen tapahtuneissa maankuoren liikunnoissa kallioperä ruhjoutui rikkonaiseksi Kelkkamäen nykyisen laen itäpuolisella alueella. Ruhjevyöhykkeellä tapahtui kenties myös kallioperän vajoamista.
Vuosimiljoonien aikana rikkoontunut kallioperä joka tapauksessa rapautui kyseisellä ruhjevyöhykkeellä ympäristöään herkemmin ja kului alemmalle tasolle. Kulutus voimistui erityisesti jääkaudella, jolloin luoteesta kaakkoon liikkunut mannerjää raivasi liikesuuntansa mukaisesta laaksosta rapautumistuotteita pois.
Jääkauden lopussa jäätikön sulaessa ja jäänreunan vetäytyessä alueelta n. 9500 vuotta sitten, yksi sulamisvesivirroista sijaitsi linjalla Laukaa-Saarijärvi-Kyyjärvi. Tämän sulamisvesivirran kulkua kuvastaa nykyisin silloisen virran suuosiin veden kerrostamista aineksista syntynyt harjulaakso.
Maankamara oli tuolloin mahtavan mannerjäätikön painon jäljiltä huomattavasti nykyistä alempana. Niinpä sulamisvedet laskivat yleensä silloiseen Itämereen, jonka ylintä rantaa kuvastavat merkit ovat nyttemmin kohonneet n. 170 m korkeudelle.
Liikkuminen suojelualueella jalan tai hiihtäen on vapaata. Suositeltavaa on kuitenkin käyttää viitoitettuja polkuja, sillä ne on rakennettu kulkemaan mielenkiintoisimpien nähtävyyskohteiden kautta. Polkuja käyttäen estämme kasvillisuuden liiallisen kulumisen. Leiriytyminen on kielletty suojelualueilla.
Tulentekoon on mahdollisuus Ylä-Julmalammen pohjoispuolelle rakennettuun tulisijaan. Muualle ei avotulta saa sytyttää.
Poltopuiden ottaminen suojelualueilta on kielletty, joten retkikeittimen käyttö on varmin ja suositeltavin tapa keittopuuhissa.
Kasvien ja kasvinosien (marjoja ja sieniä lukuun ottamatta) ottaminen on kielletty, samoin kaikenlainen muu toiminta, joka saattaa muuttaa alueen maisemakuvaa tai vaikuttaa epäedullisesti kasvillisuuden ja eläimistön säilymiseen.
Anna aikaasi luonnolle. Pysähdy rauhassa tekemään havaintoja. Katso luonnon yksityiskohtia. Kuuntele kaikkia luonnon ääniä. Virkisty ja viihdy!
Kuvagalleria
